My life has doubled. She came and gave me the reason to continue my misbehaving. Oddity will continue with the company of the other odd person.
Kun elämään tulee ihminen, olemassa oleva elämä tuplaantuu. Tai ainakin omituinen käytös saa jatkuvan live yleisön? Parasta on jos omituisuus on tarttuvaa lajia tai, että tartunnan saanut on samaa lajia itsesi kanssa.
They gave us the virus with the laughter. Deal with it or vanish they said. I think that we learn nothing from it and the human race is on the fast track to the self extinction. This a part of my Corona series 2.0.
The stories and posts will be in English. They might be shorter versions but I try to translate all my posts in English, there will be delay but in time they will show up here. I really hope that I will get followers from all around the world, and the main thing is anyway the pictures and that language is universal.
Jarkko Partanen, Self Portrait Artist
Muutama sana tästä sivustosta ja tulevasta blogista
Täällä tulen esittelemään omakuva projekteja, uusia ja vanhoja. Projektit ovat löyhästi teemoitettuja ja löytyvät etusivun ylälaidasta ja esittelykuvan kera etusivua alaspäin vieritettäessä, toki jos katsot sivustoa sadan tuuman näytöltä niin siinä ne näkyvät nätissä järjestyksessä kuvineen.
Tänne blogin puolelle tulen julkaisemaan uusia kuvia sitä mukaa kun niitä syntyy ja ovat julkaisukelpoisia. Julkaisun yhteydessä saatan kertoa sanan tai pari kuvan synnystä ja ajatuksesta tai teemasta johon kuva liittyy. Pääpaino on kuitenkin aina kuvallinen ilmaisu, ei kuvan selittäminen. Julkaistut kuvat tulevat aina liittymään etusivulla esitettyihin kokonaisuuksiin ja sieltä voi aina katsoa kyseisen teeman kaikki julkaistut kuvat. Teemat saattavat ajanmyötä vaihtua, mutta löytyvät aina otsikon mukaan samasta paikasta.
Blogissani tulen kertomaan hieman kuvien syntyprosessista tai kuinka kukin kuva on toteutettu. En kuitenkaan ole millään muotoa mikään tutoriaalien ammattilainen ja tällaiset esittelyt ja opit saatte etsiä niitä tarjoavien tai myyvien ammattilaisten sivuilta. En ole kiinnostunut esittelemään teknistä prosessia. Oma prosessini etenee aina saman kaavan mukaan: idea (tai epämääräinen sellainen), kuvaus ”studiossa” tai lokaatiossa, peruskäsittely Lightroomissa, Photoshopissa työskentely ja komposiittien rakentaminen etc, lisää säätöä sinne tänne ja kuva valmistuu.
Mistä on kyse?
Kuvaan itseäni ja joku voi todeta, että onpa itsekästä ja narsistista touhua. Kyllä, se on myös sitä. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Asetan itseni ajoittain täysin naurunalaiseksi ja alttiiksi pilkalle. En välitä siitä, en enää. Valokuvaajan lähtökohdista itsensä käyttäminen mallina on edullista, ei tarvitse palkata malleja, ohjaaminen sujuu hienosti kun ainoa johon voi olla tyytymätön on oma naama ja tekeminen. Aikataulut toimivat hienosti kun itse valaisee, toimii mallina, rakentaa lavasteet ja kuvaa sekä käsittelee, ei pidä neuvotella kuin itsensä kanssa aikataulut ja alkaa toimeen. Haasteena konkretian tasolla on hyppiminen kameran takaa eteen ja sivulle ja sitä rataa, se alkaa kyllä sujumaan kun tarpeeksi harjoittelee. Iso negatiivinen puoli on, että kukaan ei koskaan tule ostamaan näitä minulta joten ihan ”taiteen” tekemiseksi tämä menee. Studiona toimii milloin mikäkin nurkka ja tässä on alkanut arvostamaan green screeniä ja Photoshoppia ihan urakalla, tekee elämästä hieman helpompaa.
Palataan aiheeseen miksi? Olen kuvannut pitkään ja tehnyt erilaista kuvaa jo vuosia, ja eri välinein. Nuorena opiskelin kuvataiteilijaksi (80-90-luvun taitteessa), tuohon aikaan alkoi nousta vahvasti video- ja performanssitaide taiteen tekemisen kentälle ja innostuin jo tuolloin näistä välineistä. Päätyövälineeni olivat kuitenkin isot kankaat ja pensselit, expressiivinen raakoihin siveltimen vetoihin perustuva maalaustekniikka. Maalauksen ohella osallistuin muutamiin performanssiryhmiin ja tein projekteina veisto/maalaus/valokuva/videoteoksia ja nämä jäivät jollain tapaa alitajuntaani. En koskaan ryhtynyt tekemään taiteilijan uraa, elämä vei muille poluille. Taiteilija-ajoiltani kuitenkin filmikamera jäi kulkemaan mukaan, silloin tällöin sitä tuli myös myöhempinä vuosina käytettyäkin.
2000-luvun puolella tulivat digikamerat ja kuvaamisesta on kasvanut iso megatrendi, jokaisella on nykyään kamera taskussaan ja kaikki ovat valokuvaajia. Itsekin hankin digikameran ja se vei mennessään, yhtäkkiä pystyikin ”kuluista välittämättä” laukomaan tuhat otosta ja näkemään ne heti, ilman tuskallista pimiössä asumista (jota tein nuorena taiteilijanplanttuna). Siitä saakka rakastuin kameraan uudelleen ja vuosikymmenet välissä muuta elämää eläneenä alkoi vanha taiteilijasielu heräämään. Tämän sivuston materiaali on siis peräisin tarpeesta tuottaa ”taidetta”, mutta ei asia näin yksinkertainen ole.
Varsinainen työ omakuvien tuottamiseksi alkoi oman elämän muutosprosessista ja ihmissuhdevaikeuksista, kriisi toi tällä tavoin oma- tai itsekuvauksen elämääni. Aloin kameran kautta käsittelemään omaa suhdettani muihin ihmisiin ja itseeni, kuvasin omaa tunnetilaani ja yritin nähdä itseni kuvien kautta, etsin vastauksia joita ei ehkä edes ole olemassa. Yhtä kaikki, se auttoi minua. Pääsin kiinni vuosia kalvaneisiin traumoihin ja kipukohtiin, vääristyneeseen omakuvaani ja pelkotiloihini. Itseni kuvaaminen pelasti minut synkästä elämänjaksosta tässä kohtaa, ja auttoi minua näkemään myös paljon taakkoja joita oli kertynyt elämänvarrella kannettavaksi. Opin nauramaan itselleni, aloin hyväksymään vanhenemiseni ja näkemään itseni armollisesti ja arvostavasti, tällainen olen ja tämän naaman ja kehon kanssa pitää tulla toimeen, ihan turha tapella tuulimyllyjä vastaan.
Itsekuvauksesta kasvoi minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni, ja sisäinen terapiaprojekti kasvoi kasvamistaan ja nyt teen tätä ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja halusta oppia lisää, ainakin tunnen mallini nyt jo paremmin kuin aloittaessani. En enää ole ihan niin hukassa itseni kanssa ja nyt on aika jakaa nämä kuvat myös tuntemattomien kanssa, tykkäätte tai vihaatte ihan sama minulle. Toivon kuitenkin, että nämä tuottavat jonkin tunteen katsojassa, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.
Jarkko Partanen, Self Portrait Artist
English translation in a shorter version will be here also when I have time to do it. For Now I only say that in here I shortly explained how I got into the Self Portrait genre and why I’m doing it. Stay tuned if you don’t understand Finnish language…
Portrayed By Eye 